KB RAITIOVAUNU
Hgin keskustasta Kulosaareen ja takaisin.
Kulosaaren Raitiotie oli 1900-luvun alun tunnetuimpien kaupunkisuunnitteluarkkitehtien vastaus siihen, kuinka tarjota parasta mahdollista julkista liikennettä uuden malliyhdyskunnan ja pääkaupungin välillä. Kulosaarta voidaan pitää Helsingin itäsuunnan ensimmäisenä toteutuneena esikaupunkina ja yksityisesti rakennettua raitiotietä nykyisen metron esi-isänä.
Kesällä 2007, juhlavuoden kunniaksi KB-raitiovaunun voi jälleen nähdä entisöitynä tilausliikenteessä Helsingissä.
Historia
Vuonna 1919 aloitti liikennöinnin vastavalmistuneella puusillalla AB Brändö Spårvägin kaksi uutta raitiovaunua. Kulosaaren symboleiksi muodostuneet vaunut liikennöivät Kulosaaren kunnasta Helsinkiin noin 20 vuoden ajan.
Teakilla ja tammella vuoratut, KB ja Brändö -tunnuksin varustetut vaunut edustivat uusinta tekniikkaa. Ne olivat selvästi suurempia ja laadukkaampia kuin Helsingin muut raitiovaunut. Sisäänkäynti oli vaunun keskeltä poiketen muista raitiovaunuista, joihin astuttiin vaunujen päädystä. Sisävalojen kristallikuvut loivat hienostuneen tunnelman, johon kuului vaunulle ominainen jalopuun aromin tuoksu.
KB-vaunuilla oli tärkeä sosiaalinen tehtävä, kun kaikki kulosaarelaiset johtajista alaisiin käyttivät raitiovaunuja. Aluksi vaunuja kutsuttiin nimillä "bruna", "bruna bässen" tai "korkea ruskea". Jumbo-nimen antoi myöhemmin Helsingin raitiotieyhtiön henkilökunta.
Vaunujen henkilökunta tunsi vakioasiakkaansa hyvin. Myöhästyneet poimittiin mukaan kaupungilta kesken matkan ja vakiovuorolaisia odotettiin viivästymistenkin uhalla. Kaikkien saarelaisten tuntema on tarina "Brändö Kejsare" Allan Granfeltista, jolla oli oma penkki raitiovaunussa. "Direktören har inte rakat sig ännu", sai palvelustyttö joskus juosta ilmoittamaan, jolloin raitiovauno odotti, kunnes johtaja Granfelt oli saanut partansa ajeltua ja asteli arvokkaasti päätepysäkillä odottavaan vaunuun.
Vaunuilla oli myös tärkeä tavaroiden kuljetuspalvelu. Kirjeitä ja paketteja tuli erityisen paljon presidentti Ståhlbergille, joka itsekin käytti raitiovaunua säännöllisesti. Kauppatorin varrella toimi yritys, joka toimitti torilta tai kaupungilta ostetut tavarat vaunuun. Kulosaaressa ne vietiin päätepysäkin vieressä olleeseen odotustilaan. Tämä Walter Thomén suunnittelema odotuspaviljonki tunnettiin myöhemmin nimellä Lottis, sillä lotat pitivät siellä kahvilaa sota-aikana.
Vaunujen leppoisasta ja yhteisöllisestä tunnelmasta kertoo valokuvaaja Nyblinin tapa vaunuun noustessaan huikata kumpaankin vaunuosastoon "God morgon allesammans!", jonka jälkeen hän vasta kävi istumaan.
ASEA 1917 -vaunun entisöinti
Historiallinen Kulosaaren raitiovaunu kunnostettiin alkuperäiseen loistoonsa sopivasti saaren 100-vuotisjuhlien alla.
Hankkeen julkistus tapahtui Hgin kaupungintalolla ja Kulosaarelaiset ry:n hallitus sai kunnian ajaa entisöidyllä vaunulla kierroksen Hgin keskustassa.
Alkuperäisten vaunujen olinpaikka oli raitiotieharrastajien tiedossa. Helsingin kaupungin liikennelaitoksessa kiinnostuttiin huonoon kuntoon päässeiden vaunujen kunnostuksesta jo 1990-luvun alussa. Vaunut lahjoitettiin Helsingin kaupunginmuseolle ja niiden entisöinti tuli mahdolliseksi Kulosaaren Kotiseuturahaston Säätiön ja Koneen Säätiön tuella.
Mittavassa entistämistyössä käytetiin Helsingin Raitiotieseuran ja HKL:n asiantuntemusta.
ASEA:n alkuperäispiirustusten mukaan vaunun rakensi Eerik Törmä.
